|
HISTORIA
Kettuterrierin alkutyypistä, joka kehitettiin
Englannissa luolametsästykseen, löytyy mainintoja jo
1500-luvulta alkaen. Se oli matala ja tanakka,
mustaruskea koira. Valkovoittoisia terriereitä alettiin
vähitellen suosia, koska tummia koiria ammuttiin
vahingossa riistaeläinten sijasta. Koiria oli jo alun
perin kahta tyyppiä, karkea ja sileäkarvaisia.
Virallisena rotuna
kettuterrieri on ollut vuodesta 1876, jolloin
Englannissa perustettu Fox Terrier Club laati
ensimmäisen rotumääritelmän, joka tunnusti molemmat
karvanlaadut. Sileäkarvaiset olivat aluksi suositumpia,
mutta näyttelyiden lisääntyessä alkoi karkeakarvaisten
suosio kasvaa. Aluksi karkeakarvaiset eivät paljoakaan
poikenneet sileäkarvaisista. Näyttelyiden takia niitä
alettiin trimmata ja vähitellen karvan määrä alkoi
lisääntyä. Sileä- ja karkeakarvaisia sai pitkään
astuttaa keskenään ja samassa pentueessa saattoi olla
molempia karvanlaatuja. Erillisiksi roduiksi ne tulivat
1920-luvulla.
Kettuterrierin suosio kasvoi
nopeasti ja 1900-luvun alussa se oli suositumpia rotuja
koko maailmassa. Toisen maailmansodan jälkeen on
kettuterriereiden lukumäärä alkanut vähentyä.
Kettuterriereitä on nykyisin kaikissa maanosissa,
vahvimmat alueet ovat Euroopan lisäksi Yhdysvallat ja
Australia. Ensimmäiset kettuterrierit rekisteröitiin
Suomessa 1890-luvulla. Laajamittaisempi kasvatus alkoi
toisen maailmansodan jälkeen.
NYKYINEN KÄYTTÖTARKOITUS
Kettuterrieri on kehitetty metsästyskoiraksi lähinnä
ketun metsästykseen. Monipuolisena metsästyskoirana se
soveltuu hyvin kaikkien pienpetojen luolametsästykseen.
Kettuterrieriä käytetään myös haavoittuneiden eläinten
jäljestämiseen, noutajana riista- ja vesilintujen
metsästykseen sekä riistaa esille ajavana koirana.
LUONNE
Kettuterrieri
on ystävällinen, avoin ja peloton, valpas ja aina valmis
vastaamaan pienimpäänkin ärsykkeeseen, toimelias ja
eloisa. Liikkeet ja reaktiot ovat nopeat.
Alkuperäinen käyttötarkoitus
näkyy kettuterrierin luonteessa. Luolametsästys vaatii
koiralta rohkeutta, sisua ja periksiantamattomuutta.
Luolassa koira on yksin riistan kanssa, joten sen on
kyettävä tekemään itsenäisiä ratkaisuja. Tyypillinen
kettuterrieri on vilkas, utelias ja aina valmis
toimimaan. Se ei ole yhden miehen koira, vaan kiintyy
koko perheeseen ja sopeutuu hyvin ympäristön muutoksiin.
Kettuterrieri on ihmisrakas ja seurallinen. Itsenäisenä
luonteena se pärjää yleensä hyvin yksin kotona.
Kettuterrieri ei välttämättä
tule kovin hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Hyvällä
tapakasvatuksella sen saa toki sietämään toisia koiria
ja suhtautumaan niihin välinpitämättömästi niin, että
esimerkiksi ulkoilu muiden koirien kanssa ja
koulutuskentillä käyminen onnistuu. Nuori kettuterrieri
tulee yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja
kettuterrierin sosiaalistamiseen kannattaakin satsata
koiran ollessa nuori. Kettuterrieri ei yleensä aloita
tappelua, mutta on hyvin herkkä provokaatiolle ja
tulistuu helposti. Kun tappelu alkaa kettuterrieri ei
osaa lopettaa. Alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan
johtuen kettuterrieri on huono lukemaan toisten koirien
alistumiselkeitä, eikä itsekään alistu kovin helposti.
|