Suomen Kettuterrierit ry

[ketturi]

Meille tuli perjantaina pieni pentu 7-vuotiaan, riistaverisen ketturin seuraksi. Oltiin asiaa pitkään mietittykin ja odotukset olivat korkealla. Meinasi kuitenkin käydä niin että kettuterrieri olisi listinyt uuden pennun. Isäntä meinasi säikähdyksen jälkeen, että terrieri luuli, että tuomme rotanpoikasen kotiin. Nyt pentu ja vanhempi terri on eristetty toisistaan ja on ostettu mm. kuonokoppa, että voisi totuttaa koirat. Olen sitä meiltä, että ei onnistu, pentu pelkää isoa koiraa nyt jo tarpeeksi ja kettuterrierimme vahtii että mikä tuo otus on. Isäntä sanoo että aina talon koirat tutustuvat toisiinsa.. Miten on, voiko tottua? Olen aika epätoivoinen..Ei ole tarkoitus että kettis syö uuden arvokkaan rotukoiran pennun.

Epätoivo lähellä.

[Katariina Ronkainen]

Tottuminen voi kestää kauankin, mutta silti koirista voi tulla kavereita. Meillä aikaisempi uros ei voinut sietää pentuja, ja olisi varmasti tilaisuuden tullen leikkinyt "rotalla". Riku oli 4 vuotta, kun meillä oli ensimmäisen kerran pentuja, ja silloin tottuminen vei monta viikkoa. Toisella kertaa vielä kauemmin, ja kun vieras pentu tuli taloon 7-viikkoisena, vei vanhukselta melkein kolme kuukautta hyväksyä pentu. Olin jo melko varma, ettei vanhus enää uutta pentua hyväksy, mutta yhtäkkiä se vain huomasi, että hei nythän tuo rääpäle on kasvanut ja oikein mukava korvanpesijä... Tottumisvaiheessa koirat asuivat portin molemmin puolin, joten haistelemaan pääsivät koko ajan. Remmilenkillä käytiin myös yhdessä, eikä silloin ollut aikaa pennulle ärhennellä. Sen jälkeen ei ollut koskaan mitään ongelmia, eikä kyseinen uros muillekaan osoittanut mitään agressivisuutta. Jotkut koirat ilmeisesti eivät vain tykkää pennuista. Muutaman päivän totuttelun jälkeen ei vielä kannata luopua toivosta!
_________________
Wayward Smooth Fox Terriers
www.geocities.com/ronkainenkatariina

[kettari]

Ollaan miehen kanssa mietitty samaa, että mitä jos joskus hankitaan uusi pentu taloon.. Topi on nyt reilu kaksivuotias ja aika dominoiva tapaus. Ei siedä vieraita koiria, mutta tutut koirat menee eikä niiden kanssa tule ongelmaa. Pinnakin on pitkä, vaikka kuinka tuttu koira nyhtäisi korvasta. Olisi joskus mukava ottaa vaikka joku ihan muu rotu kuin terri, ( vaikka ne niin mukavia onkin ), joten olisi mukava, jotta koira ottaisi sen kaverikseen, eikä leikkikaluksi...
_________________
!aina valmiina toimintaan!
Maria , Topi ja Heta

[Nanna07]

Pakko vastata tähän, vaikka en edes näe kuinka vanha kirjoitus on....

Mulla siis kaksi kettuterrieriä ja viime kesänä tuli whippet pentu taloon, vaikka se oli tullessaan melki saman kokoinen kuin kettarit isona, ei siis rotta mutta 11 vkoa kuitenkin.
Kettuterrierit narttu 3v, uros 5v. Olivat sitä mieltä, että kiva, äiti toikin meille elävän iltapalan, maistellaan se heti, ota sä edestä kiinni, minä otan takaa. Ja ne hyökkäs! Onneksi olin vieressä, karjasulla sain ne kauemmas. Pentu aivan paniikissa.
Uros oli pakko laittaa häkkiin, se huusi ja elämöi. Otin siis nartun ekana katsomaan pentua.
Pentu tiesi luonnostaan, mitä sen pitäisi tehdä, se kumarteli etutassut maassa ja alistui aikuisille.
Narttu oli edelleen sitä mieltä, että syö penikan kun katson muualle. Nappasin sitä 'otsaan' aina kun yritti mahtailla. Aika monta tuntia istuttiin lattialla.
Lopulta pentua alkoi väsyttää ja se vaan kömpi nartun kainaloon nukkumaan. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun katseli nartun ilmeitä, syö nyt sitten tällänen
Narttu alkoi käyttäytyä emon tavoin, huolehtia pennusta. Ulkona tosin vielä sen valtasi riistavietti juoksevasta pennusta. Sekin meni ohi kun taas näytettiin kuka meillä määrää.
Uroksen kanssa olikin sitten vaikeampaa. Siihen ei tuntunut vaikuttavan mikään. Olin kanssa hetken sitä mieltä etten voi pentua pitää kun toiset syö sen.
Hammasta uros näytti ja hyökkäs. Laitoin uhalla oman käteni aina väliin, pure pe...le, niin katotaan!
Häkkikeikka siitä tuli uroolle. Häkistä alkoi katsella pentua rauhallisemmin. Välillä vaihdettiin paikkoja,pentu häkissä ja vanhat paijattavana.
Aina vain oli uros sitä mieltä, että SYÖN! Yön se vietti poika sitten häkissä. Aamulla menin katsomaan, niin jo oli nöyrä poika, päästä äiti mut pois kun selälläni pyydän.
Päästin saman tien pennun luo. Siperia oli tehnyt tehtävänsä yhdessä yössä. Hyvin tulivat toimeen penikka ja uros.
Puolusti penikkaa narttua vastaankin. Yhdessä kuitenkin meinasivat alkaa metsästää tulokasta vielä senkin jälkeen, mutta....

Kyllä kuritusta joutuu isoille tekemään, mutta aina ensin tulee vanhat ja sen jälkee penikka, joka asiassa.

Uroksen kanssa kuitenkin tulee whippet peremmin toimeen kuin nartun.
Mitä tulee nartun juoksuihin. Meillä kettarilla juoksu säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa.Kolme vkoa kestää. Pari viikkoa ovat erillään, kyllä sen huomaa koska narttu alkaa tyrkyttää itseään, silloin uros pois.
Ulkona narttu tarhassa juoksun aikaan.
Olen ollut varovainen, vaikka meillä uros onkin kastroitu, en ole halunnut nartulle märkäkohtua tms. Eikä se ainakaan uroksen astumishaluja ole vienyt vaikka pallit poistettiin, kyllä se poika on aina valmis

Kyllä kaksi koiraa ja kolmekkin ovat hauskoja, niistä on seuraa todella paljon toisilleen.

[sasu]

Pakko myös vastata tähän, koska itsellä ihan päinvastainen tuore kokemus. Eli nyt seuraa hävyttömän paljon oman koiran kehua
Meillä on kk.kettuterrieriuros, ja ikää oli 2v kun otettiin toinen uros, kk.mäyräkoira. Moni sitä ihmetteli, että "tollanen yhdistelmä", "meinaatteko pärjätä?" Molemmat urokset on riistaverisiä, ns.metsästyslinjoista´ (jos se nyt tähän asiaan mitenkään vaikuttaa ) Silloin jo ihmettelin, että miksi ei pärjättäis? Mikä vois olla ongelma? Aina olen tottunut että talossa on monta koiraa, tosin aiemmin on ollut narttuja. Meidän kettuterrieri otti mäykkyvauvan hienosti vastaan, heti otti "omakseen", ja uskomattomalla kärsivällisyydellä on sietänyt pennulta vaikka mitä Tosin pitää kyllä tietyn rajan kokoajan, eli jo pikkupentuna jos mäyriäinen innostui liikaa riehumaan tai yritti viedä pallon suusta, niin vähän tiukempi rähähdys riitti ja pentu ymmärsi yskän... Nykyään, mäykkypoika on nyt 9kk, ovat parhaita kaveruksia, leikkivät yhdessä ja vahtivat tonttia rintarinnan. Tosin maastonakki vissiin luulee olevansa terrieri, mutta kumipallo pomput ei onnistu, vaikka kuinka yrittäis
Kaikenkaikkiaan aikuinen kettuterrieriuros on ollut valtavan hieno "opettaja" pennulle: kärsivällisesti opettanut sille tapoja ja rajoja, ja toisaalta nöyryyttä ylempäänsä kohtaan. Aika vähän on tarvinnut laumanjohtajan eli ihmisen puuttua urosten väleihin, ainakaan vielä. En tiedä onko meidän kettuterrierimme jotenkin poikkeustapaus, kun se on niin "kiltti" ja pitkäpinnainen, mutta kyllä se toisaalta myös syttyy salamannopeasti kun on tarvetta ja metsällä toimii hienosti, mutta onneksi se ei turhista rutise, ei ole mikään kiukuttelija Hieno koira! Sai minun sydämeni sulamaan kettuterriereille

[Laura Saksanen]

Kohta 7v kk uros Unski, 5v kk narttu Krisse sekä 10 kk englantilais-venäläinen ajokoira narttu Merri.

Uros oli aikuistunut ennen kuin narttu tuli 9kk iässä, ei seurannut ongelmia. Sijoitusnartulla tehtiin pennut jotka Unskin mielestä olivat "ällöttäviä" kun tulivat tassuille ja tämä väisti. Oman pentunsa (nyt Taivaan Isällä) sen opetin hyväksymään tämän selvittyä ryömimisvaiheen yli, seurauksella että Karnee mätki aikuisenakin käpälällä Unskia naamaan.. Merri oli 8vko iässä kkkt:n värinen eikä aivan pieni, meni ok.

+ Fabi
Lisätään yhtälöön illalla sk narttupentu, tuloksena oli huolestuttavan pennusta kiinnostunut uros sekä ylimääräistä murinaa. Krisseä "ällötti" pentu. Laitoin uroksen häkkiin ja kuljetin erillään seuraavaan aamuun saakka jolloin kävin apteekista ostamassa D.A.P. pannat Dog Appearing Pheromone, eli koiraa tyynnyttävä feromoni, sama jota koiraemo erittää pennulleen, tässä synteettisenä. Yhden ison ja pienen, jotka jaoin neljäksi jokaiselle sopivaksi. Muutaman tunnin kuluttua aloitin tutustuttamisen uudelleen. Nyt käytös on sitä mitä pidän normaalina: ruokakupille pennulla ei ole asiaa, vettä voi juoda yhtä aikaa. Jaloissa saa pyöriä, hyppiä hieman vasten mutta näykkimisestä komennetaan. Murahtavat mikäli tulee liian lähelle kun foxilla on lelu tai luu ja Pentua meinaavat foxit ajaa pois sen kupilta. Viimeksi mainittua pyrin estämään, ruokailun kun muutoinkin järjestän samaan tilaan hajautettuna valvonnan alla. Vaikea yhden otoksen koe-erällä ihmelääkkeenä pitää, mutta tässä kun on muutoin hyvät pohjat, auttoi se kärjistyvän tilanteen rauhoittamaan.

Ylimääräiseksi huomautukseksi sanon että tiedän kyllä mitä on kahden koiran "pennun" opettaminen yhtä aikaa, valinta on tietoinen, siitä on turha keskustelua muodostaa.